tiistai 27. huhtikuuta 2010

Bochox - 75 % Swiss dark chocolate

Parahin Ipa,

Sain tänään hermosairaille osoitettua postia. Sisältä paljastui lääkepakkaus. Kyse oli Botoxin korvaajasta, uudesta ihmeitä tekevästä ryppylääkkeestä nimeltä


"BOCHOX(R)

Confectioner Only Remedy. Keep out of reach of Chocoholics.
Active ingredient cocoa solids - 75%
For relief from the symptoms of wrinkles and crow’s feet.
Warning: May cause weight gain if used incorrectly.
Directions: Simply break off the desired dosage and consume. You should quickly be overcome by stress-relieving endorphins and no longer concerned in the slightest about your wrinkles.

IMPORTANT: THIS PACKET IS PROTECTED BY A TAMPER-EVIDENT PAPER WRAP. IF SEAL HAS BEEN BROKEN SUSPECT EVERYONE. BOCHOX CAN BE HABIT FORMING.
Not to be taken seriously.
75% cocoa Swiss Dark Chocolate"


Koska olen suklaahoolikko, tämä taisi mennä lääkkeen väärinkäytöksi, mutta teho oli kyllä pakkauksessa ilmoitetun mukainen. :-)
Suklaa on erittäin kauniin mattapintaista, syvänruskeaa ja melko kovaa. Tuoksu on houkutteleva, kevyt, kuivakka ja muistuttaa hieman kahvipapuja. Sulaa suussa (ja sormissakin) nopeasti. Maku on yllättävän (melkein liiankin) mieto, ei kovin hapan eikä makea, miellyttävän kitkerä ilman metallisuutta ja hieman heinäinen tai niittymäinen sellaisella kivan kesäisellä tavalla. Maku kehittyy suussa voimakkaammaksi ja kahviaromiseksi. Jälkimaku on tasainen ja lyhyt, hieman kermainen.



Prosentteihinsa nähden yllättävän mieto suklaa, pidin tästä paljon. Sopii lääkekäyttöön erinomaisesti, yksikin pala riittää suklaanhimoon, ja muut huolet tosiaan unohtuvat. Voimakkaiden suklaiden ystävät saattavat pitää makua latteana. Aiheuttaa riippuvuutta, aivan kuin pakkauksessa sanotaan! ;-)
Kokonaisarvosana: ***

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Karkkikaupassa!

Me oltiin viime viikolla kaupungilla ostoksilla pyörimässä. Täällä päin maailmaa se siis tarkoittaa Helsingin keskustaa ja hirvittävää ihmispaljoutta... En erityisesti pidä shoppailusta, eikä väsyneen vaimon luoviminen läpi ostoshelvetin tuo kovin isoja lisämausteita tuohon toimitukseen.

Rättipoikkiväsyneinä olimme jo suuntaamassa kotia kohti, kun vaimo keksi, että nytpäs muuten käydään ja hän tarjoaa! Siis missä käydään? Mihin se nyt vielä tahtoo munt raahata?!

Kävelimme sisään WTC-taloon, ohi haisevien kynsistudioiden, kaarsimme tiukasti vasemmalle ja olimme perillä. Taivaassa:


Ensinnäkin. Maailman söpöimmät pienet ostoskorit, joista mulla ei tietenkään ole kuvaa(ja jos olis ollutkin kamera mukana, niin eihän sitä koria enää kohta meidän saaliin alta näkynyt...). Ja toisekseen... Karkkikauppa! Täynnä kaikkea ihanaa, mitä ei ole ikinä ennen nähnyt, paitsi siis amerikkalaisissa elokuvissa.

Hinnat oli mun mielestä ihan kohtuullisia, luonnollisesti tyyriimpää, kuin tavan karkkikaupassa, mutta ei niin paljon, että olis pitänyt tinkiä sen takia ostoksista (varsinkaan, kun vaimo lupasi tarjota...;).


Tällainen vuori me sieltä sitten kotiin kannettiin. Hinnaksi tuli yhteensä noin 50e. Kaikkea ei vielä ole ehditty maistella (cookieita alan leipoa kohta), mutta käyn lyhyesti läpi ne, jotka olemme jo ehtineet testata. Teistata. Arvostelu on asteikolla 1-5 ja arvioijia on yksi, minä. Vaimolla oli joistain makuasioista eriävät mielipiteet, jotka hän epäilemättä tuo julki kommenttiosiossa. :)


Ensin patukat.

Cadburyn Dairy Milk Caramel, arvosana 3.
-aika perinteinen karamellitäytteinen suklaapatukka, jota vaimo kehui kaupassa taivaalliseksi
-karamellikastike maistuu ihanan kotitekoiselta kinuskilta, mistä bonarit
-suklaa ei musta ollut mitään erityistä
-rakenne on mukavan tiivis, ei tosin kovin raksuva

Flake, arvosana 3.
-suklaapatukka ilman sen kummallisempia lisämausteita
-suklaa ei ole mitenkään erityisen hyvää, mutta....
-rakenne! ah! suklaa oli siis ohuenohutta levyä, joka oli rypistetty patukan muotoon (tämä vaatii kuvan...) tuloksena kevyt ja ilmava makukokemus, joka sai tavanomaisen suklaan maistumaan jotenkin erityisen hyvältä


Crunchie, arvosana 5.
-hunajainen kennosto ohuella suklaakuorrutuksella
-maku ja rakenne kohdillaan, hunaja sulaa suussa lämpimän pisteleväksi ihanuudeksi, ja ennen kaikkea...
-...MÄ OLEN ETSINYT TÄTÄ PATUKKAA VIIMEISET 15 VUOTTA!

Mä olin vissiin 12-vuotias, kun me käytiin Kyproksella lomailemassa. Lentokoneessa söin tällaista hunajakennosuklaapatukkaa, jota olen etsinyt siitä lähtien... Ja nyt sen löysin. Onneksi ostin varuilta kaksi, kun toivoin niin kovasti, että etsintäni olisi vihdoin päättynyt... Ja olihan se. <3


Hershey's Cookie'n'cream, arvosana 4.
-valkosuklaata ja keksinmurusia
-S kutsui tätä käänteiseksi dominoksi
-rakenne on oiva, keksinmuruset rapeita ja suklaa lohkeaa kivasti
-maku on oikein hyvä, tehtiin joskus dominoista ja philadelphia - juustosta palluroita, jotka dipattiin valkosuklaassa, maistuu jotenkin samalta, mutta kevyemmältä

Tootsie Roll, arvosana 2.
-sitkeähkö ja tiivis kokemus
-maku on aika mitäänsanomaton, jotenkin pähkinäinen
-rakenne on sitkeä, mikä on tässä tilanteessa huono asia: vaikka kuinka jauhaa, niin pala ei tunnu loppuvan ikinä -jos mausta pitää, on rakenne varmaan ihan mahtava. :)
-tää oli Antin suosikki, joten lahjoitimme loput hälle

Nestlé Rolo, arvosana 3.
-perinteinen toffeenappirulla
-toivoimme etukäteen raksuvampaa rakennetta ja kovempaa toffeeta, mutta kokonaisvaikutelma oli lähinnä pehmeän tahmea
-maku on perushyvä, ei mahtava, mutta ei huonokaan


Patukoiden lisäksi hamstrasimme tätä suklaakastiketta, jota on toistaiseksi kokeiltu Ainon Lumoava lakritsi -jäätelön kanssa. Ihanan juoksevaa verrattuna suomalaisiin vastaaviin, maku on tosi voimakkaan suklainen, arvosanaksi tää saa kyllä 5, sillä en keksi mitään huonoa tästä. Paitsi ettei se tietysti ollut kinuskia.


Toistaiseksi ainoa pettymys on ollut Nana's Cookie. Samaisella reissulla käytiin nimittäin syömässä Subväyssä, jossa otettiin puoliksi cookie, tuo taivaallinen rasvan ja hiilihydraatin kombinaatio.. Odotimme siis jotain vähintään yhtä messevää. Vaimolta oli vaan tainnut mennä kaupassa ohi sanat "no refined sugar" ja "all natural ingredients".. Tää keksi maistui aivan liian terveelliseltä! ÄRsyttävää. Arvosanaksi se saa 1-. Edes rakenne ei ollut miellyttävä, vaan rapeuden sijaan suun täytti kaikenvaltaava mähmeys, etäisesti suklaata muistuttava taikinamainen mössö. Yök.

Cookiet on siis vielä paistelematta ja juustomakaroonit maistelematta, mä epäilemättä palaan niihin myöhemmin. Ostettiin myös kondensoitua maitoa, josta jossain vaiheessa on tarkoitus loihtia kakkuun kinuskitäytettä... Kaikenkaikkiaan reissu oli niin ihmeellinen, että se varmasti uusitaan jossain vaiheessa. Toistaiseksi ollaan kuitenkin niin täynnä sokeria (ja lompakko niin täynnä matteja), ettei se tule tapahtumaan ihan heti. Maidottomia tuotteita en sen kummemmin tutkinut, mutta eiköhän tuolta semmoisiakin aika paljon löydy. Suosittelen lämpimästi käväisyä putiikissa, jahka seuraavan kerran Helsinkiin päin eksytte! :)

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Lindt Excellence 70 % Dark

Hei Ipa!

Tästä se suklaanmaistelu alkaa. Olen siis maistellut paljon tummia suklaita, mutten ole koskaan kirjoittanut mitään muistiin. Mitä enemmän tavallisista ruokakaupoistakin alkaa saada laadukkaita tummia suklaita, sitä vaikeampaa on muistaa, mitä mieltä on kustakin herkusta ollut. Tänne kaakaopurkkiin on hyvä säilöä maistelumuistiinpanot. :-)

Tummista suklaista olen pitänyt aina, varsinkin minttutäytteisinä, ja aikuisiällä maidottomuus on tietysti ohjannut kokeilemaan aina uusia tummia suklaita sitä mukaa, kun niitä on vastaan tullut. Parhaiten minulle maistuu noin 60-prosenttinen suklaa, mutta voimakkaampiakin pitää kokeilla välillä.


Tämä sveitsiläinen Lindtin Excellence 70 % Dark -suklaa (1 pala = 10 grammaa) oli kauniin pelkistetyssä pakkauksessa, palat ovat suuria ja ohuita. Väri on hyvin tumma, ja tuoksu melko kuivakka. Napsahtaa kauniisti taitettaessa.

Maku on voimakas, raskaskin, muttei tunkkainen. Melko happamassa maussa on mielestäni lakritsaa ja vähän savua, mutta myös jotain kukkaisuutta taustalla. Ehkä aika paljon mallasta myös, mikä ei säväytä. Jälkimaku on pitkähkö, kevyt ja kuiva, ei lainkaan imelä.

Omaan makuuni tämä ei ihan ollut. Liian hapan, ja miellyttävä kuivakkuus on vähän ristiriidassa vierastamani täyteläisen maun kanssa, varsinkin kun suuhun jää lopuksi lähes metallinen maku. En siis syönyt tätä sellaisenaan herkutellen, vaan tein siitä kohokkaita - siihen se soveltui erinomaisesti!

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Kalevi Rahka

Hei taas M,

Mukavaa, että ehdit kirjoitella, vaikka pentu on kotinne vallannut. :) Ja muistakaa, että pennun toilailuja on mukavampi seurailla vatsa täynnä hyvää ruokaa! Silloin ei nouse verenpainekaan niin nopeasti, vaikka pieni täystuho repisi kotianne kappaleiksi.. ;)

Meillä oli perjantaina vieras ja suunnittelimme jo kaikenlaisia herkkuja - mutta suunnitelmat menivätkin uusiksi, kun muistimme, että vieraamme on raskaana! Pikainen soitto juuri synnyttäneelle ystävälle ja uudet suunnitelmat: päädyimme tekemään vanhaa herkkuamme Kalevi Rahkaa.


Kalevin tekemiseen tarvitset:
2 pientä purkkia rahkaa (me käytetään sitä ehrmannin rahkavalmistetta, joka ei ole ihan niin täkmeää kuin muut)
1 prk kuohu- tai vispikermaa
1 pss pakastevadelmia
1 pss pakastemustikoita
1/2 dl sokeria
pieni levy Kalev-mustikkasuklaata pieniksi paloiksi rouhittuna

Rahka valmistetaan siten, että vaahdotettuun kermaan sekoitetaan kaikki muut aineet, annetaan maustua hetken ja nautitaan pienesti huokaillen. Marjat kannattaa siis toki sulattaa ennen sekoittamista, muuten rahkasta tulee melko jäätävää.

Koska ystävämme on raskaana, varmistin, että maitotuotteet oli tehty pastöroidusta maidosta. Luulin ottaneeni kaiken huomioon, mutta sain kuulla, että oikeastaan pakastevadelmatkin ovat norovirusuhan takia kielletyllä listalla. Duh! Ongelman voisi kiertää keittämällä vadelmat pienessä vesitilkassa, mutta ystävämme oli uhkarohkea ja suostui nauttimaan rahkaa näillä ohjein valmistettuna. Ainakaan toistaiseksi ei kukaan meistä ole noroviruksen kourissa kaatunut. :)

Tämä on kiva ja helppo jälkkäri, johon valkosuklaa tuo tiettyä juhlallisuutta (ja luonnollisesti ihanaa makua!).

torstai 15. huhtikuuta 2010

Uunikasvikset

Moi Ipa!

Meillä on tosiaan riittänyt touhua pienen koiranpennun kanssa, eikä omista syömisistä tule tällä hetkellä kovin hyvin huolehdittua, saati että ruoanlaitto innostaisi. Viikonloppuna tein kuitenkin yhtä herkkuruokaani, ja nyt karvakuonon nukkuessa on hyvä kirjoitella siitä sulle.

Vaikka pääsin juuri paasaamasta, että kasvisruoka on liian usein pelkkiä vihanneksia, tämä on nyt juuri sitä. :-) Mutta siis kyse on oivasta lisukkeesta jollekin proteiinipitoiselle, oli se sitten kalapuikkoja tai soijapyöryköitä.


Leikkaa haluamiasi vihanneksia kohtalaisenkokoiksi paloiksi. Itse pidän eniten sipulilohkoista, paprikasta, porkkanasta ja kesäkurpitsasta tässä ruoassa. Keitä porkkananpaloja viisi minuuttia suolavedessä, jotta ne pehmenevät vähän. Kaada kasvikset uunivuokaan (ei kovin paksua kerrosta) ja sitten - tämä on tärkeää - lisää joukkoon muutama ruokalusikallinen aurinkokuivattujen tomaattien öljyä ja mielellään myös itse tomaatteja. Mausta avokätisesti sormisuolalla ja mustapippurilla tv-kokkien tyyliin ja sekoittele, jotta öljy levittyy hyvin. Marinoitujen artisokkien öljy käy myös, mutta mausta ei tule aivan yhtä täyteläinen. Suolan ja pippurin lisäksi jokin yrttimauste varmaan kävisi myös oman maun mukaan.

Paista 225 asteessa noin puoli tuntia, jotta kasvikset pehmenevät ja alkavat saada vähän väriä.

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Hunajasipsien kaipuu - osa 2

Hei Möme,

Mä tiedän, että olette reissussa ja erinäisistä syistä ei ehkä ruoanlaitto niin kiinnosta muutamaan päivään...joten päätin jatkaa pohdintaani aiheesta hunajasipsit.

Meidän edellisen aivohiiren jälkeen mä kävin hakemassa kaupasta perunoita ja ryhdyin tuumasta toimeen. Siivutin yhden perunan niin ohuiksi viipaleiksi kuin osasin ja totesin, ettei yhdelle pellille enempää mahdukaan. Heitin viipaleet kulhoon, sekaan öljyä ja suolaa, pyörittelin ja ladoin pellille. Uunin lämmitin 225 asteeseen ja lykkäsin perunat sinne.

Vartin päästä oli ensimmäiset sipsit vähän ottaneet väriä pintaan. Sekoitin kulhossa hunajaa ja hieman kiehuvaa vettä rakenteen optimoimiseksi ja pyörittelin suunnilleen puolet sipseistä hunajassa ja asettelin takaisin pellille. Sitten takaisin uuniin. Lämpötilan laskin 200 ja annoin olla vielä suunnilleen toise vartin.


Tämä oli ensimmäinen kerta kun tein ylipäänsä mitään sipsejä kotona. Öljyä olin paiskannut vähän raskaammalla käellä***, enkä suolassakaan ollut säästellyt.. :) Noin periaatteessa sipsit olivat kyllä hyviä, mutta parempiakin olisi voineet olla. Yllättävän rapeita näistä kuitenkin tuli! Ensi kerralla taidan vähentää öljyn määrää ja koittaa mitä tapahtuu, jos ladon lastut pellin sijaan ritilälle.

Hunajaiset versiot olivat selkeästi eri makuisia kuin hunajattomat, mutta onnistuneeksi kokeilua ei tältä osin voida sanoa. Sellainen mahtava makean ja suolaisen yhdistelmä, jonka suunnitteluvaiheessa jo suussani maistoin, ei ihan toistunut lopputuloksessa... hunajaiset olivat vain vähän makeampia, mutta huomattavasti tahmeampia.
____
***käki-parka.

sunnuntai 11. huhtikuuta 2010

Minttumokat

Hei Möme,

Mä yhdyn kyllä tuohon sun paasaukseen kasvisruokailijoiden syrjinnästä, vaikka sekasyöjä olenkin. Nykyisin tulee kyllä tosi harvoin edes ostettua lihaa kotiin, mutta ravintolassa tai äidin luona syön mielelläni myös hyvin tehtyä liharuokaa. Meillä keskusteltiin kesällä paljon töissä tosta kasvisruoan tasosta, kun tilattiin kuvauksiin isolta lounasravintolalta safkat. Kasvisruoka saattoi olla neljäkin kertaa samalla viikolla riisiä ja tomaattipohjaista kasviskastiketta vailla tietoakaan proteiineista... Äkkiä meni nimittäin keittiö vaihtoon. Harva jaksaa vetää 10h kuvauspäiviä pelkillä hiilareilla...

Mä lupasin miettiä minttutoffeemokkapalojen maidotonta versiota, joten tässäpä niitä nyt tulee. Täytyy kyllä myöntää, että itse käytin leivonnassa voita, mutta oletan, että maidoton margariini käyttäytyy suhtkoht samoin sulatettuna.

(EDIT. Saamaamme palautteeseen viitaten tahdon täten nostaa yleisen huomion kohteeksi seuraavaa. After Eightien tuoteselosteessa todellakin mainitaan tuotteen sisältävän voiöljyä. Kyseisen tuoteselosteen mukaan tuote myös "saattaa sisältää hivenen maitoproteiinia". Pikaisen ja pieniotantaisen kyselytutkimuksen tulosten perusteella voidaan kuitenkin todeta käytännön kautta havaitun, että After Eightit sopivat myös maitoproteiiniallergian edellyttämään erityisruokavalioon. Päättelemme siis, että maitoallergiareaktioita aiheuttavien ainesosien määrä tuotteessa on ilmeisesti häviävän pieni.)


Pohja
3 munaa
3dl sokeria
5dl vehnäjauhoja
3tl leivinjauhetta
3tl vaniljasokeria
3rkl kaakaojauhetta
1,5dl kahvia
100g maidotonta margariinia
1 iso paketti After Eightejä

Kuorrute
50g maidotonta margariinia
4dl tomusokeria
2tl vaniljasokeria
2rkl kaakaojauhetta
vahvaa kahvia
koristeeksi nonparelleja

Keitä pari-kolme kuppia kahvia ja sulata margariini. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne vuorotellen kahvin kanssa muna-sokerivaahtoon, älä vatkaile, ettei vaahto hirveästi laske. Lisää lopuksi jäähtynyt margariini.

Levitä puolet massasta uunipellille, lätki After Eight -karkit pohjan päälle ja sitten toinen puolikas massasta siihen päälle. Jos massa ei ole tarpeeksi notkeaa, voi sekaan lorauttaa vähän kahvia niin, että saat sen levitettyä After Eightejä turmelematta.


Paista uunissa n.25min 200 asteessa. Sulata kuorrutteen voi kattilassa, pidä kattila pienellä lämmöllä ja lisää muut aineet. Kahvia tulee sen verran, että kuorrute on notkeaa, muttei liian juoksevaa, tarkoitus on, että se kovettuu jäähtyessään. Levitä kuorrute lämpimän kakun päälle ja koristele vaikka nonparelleilla. Jäähdytä. Leikkaa pieniksi napostelukokoisiksi paloiksi ja nauti. :)


Kuvasta näkyy kivasti toi After Eight -raita palojen keskellä.

Näiden nimeksi tosiaan tuli Minttumokat, jokainen saa maistettuaan päättää onko siinä yksi vai kaksi koota. ;) Maidollinen versio me tehdään smil-minttunapeilla, joiden etu on siinä, että ne on siellä täällä sattumina ja mintun maku on tällöin voimakkaampi. Toisaalta näissä on kiva minttuinen maku koko ajan. After Eightit ei itsessään pääse kyllä tässä oikeuksiinsa ja mä olen ehkä vähän katkera, kun siitä iiiisosta paketista ei jäänyt yhden yhtä mun suuhuni suoraan raksuteltavaksi.. Näitä vois kokeilla tehdä niillä minttusuklaakonvehdeilla, mitä joskus löytyy irtokarkkilaareista?

lauantai 10. huhtikuuta 2010

Paasaajan papusalaatti

Moi Ippuli,

Sitä ajattelisi, että nykyään olisi jo haihtunut se sitkeä luulo, että kasvisruoka on pelkkää salaattia tai mauttomia, puoliraakoja pakastevihanneksia. Siis ikään kuin sekaruokaa, josta on vain jätetty liha (ja jostakin ihme syystä myös kaikki mausteet) pois. Proteiinipitoisen kasvisruoan saanti esim. ravintolassa on kuitenkin edelleen onnekas sattuma. Ihan kuin kasvissyönti tarkoittaisi automaattisesti rasvan, suolan ja kaiken muun hyvän välttämistä.

Monesti ravintolan ruokalistassa tai juhlissa kasvisruoka on kuitattu salaatilla, kun muut saavat syödä itsensä kylläiseksi notkuvien kalalautasten ja lihapatojen äärellä. Monet tuntemani kasvissyöjät eivät edes pidä salaatista, varsinkaan, kun se niin monessa tapauksessa edelleen tarkoittaa ankeaa perussalaattia, joka ei täytä eikä pidä nälkää, koska siinä ei ole sen enempää energiaa, hiilihydraatteja kuin proteiinejakaan.

Peräänkuulutan mielikuvitusta salaattien tekoon! Tavalliseen lehtisalaattiinkin voi laittaa melkein mitä vain parsasta herkkusieniin ja linsseistä perunaan. Hyvin tehty salaatti on oikeasti maukasta ja ravitsevaa, joskin aika kevyttä ruokaa.

Tästä aiheesta jaksan pauhata, ja ajattelinkin laitella tänne vähitellen parhaita salaattireseptejäni, jotka ovat onnistuneet houkuttelemaan myös anti-salatisti-puolisoani. Seuraava on ehdoton lempisalaattini arkilounaaksi:



Erilaisia salaatteja ja kaaleja (punakaali ohuen ohuina suikaleina antaa näköä tälle salaatille)
runsaasti kidneypapuja
paprikaa (esim. keltaista ja punaista)
pakastemaissia
Hälsans kök Bacon -"pekonipaloja" (tai tavallista pekonia sekasyöjälle)
säilykepersikkaa (mehussa, ei sokeriliemessä)
cashew-suolapähkinöitä

valkoista balsamicoa
mustapippuria
sinappikastiketta, makeaa currykastiketta tai muuta "pekonin" makuun sopivaa kastiketta

Tähän salaattiin sopii myös riisi, ja vihanneksia voi tietty varioida. Olennaista on yhdistää "pekonin" savuisa suolaisuus, papujen täyteläisyys, maissin makeus ja persikan raikkaus.

Roopen tuliset juustonapit

Heippa Mömsseli,

Mä tiedän, ettei tämänkertainen resepti sellaisenaan ehkä miellytä sua, se kun on varsin juustopainotteinen.. Laitan sen kuitenkin, koska nää oli todella hyviä. :)

Mun on muuten pitänyt noista juustoista kertoa, että me ollaan tässä(kin..) suhteessa melko samanlaisia. Mä olen opetellut syömään juustoja pikkuhiljaa, aiemmin maistui ainoastaan oltermanni, nykyisin fanitan fetaa ja syön sujuvasti chevreä, mutta sen erikoisemmat juustot saa harvoin suosiotani. Sinihomejuustoa en ole ikinä tainnut edes maistaa (paitsi pizzan päällä silmät kiinni pimeässä huoneessa), valkohometta saatan silloin tällöin pienen nokareen kokeilla.

Mä kerroinkin jo aiemmin meidän nyyttärihenkisestä pääsiäisateriasta, nämä on samaisilta kesteiltä, ystäväni Outin kihlatun Roopen meille loihtimat hiton hyvät alkupalat! Nimesin ne kuvaavasti Roopen tulisiksi juustonapeiksi.


Napit kootaan pienten ruisnappien (esim. Väinämöisen palttoonapit) päälle. Ensin viipale juustoa, tarjolla oli sinihometta, valkohometta ja chevreä, joista maistoin vain kahta jälkimmäistä... Sen päälle mango-chili-salaatinkastiketta (me haettiin oma pullo eilen kaupasta!) tabascolla höystettynä, päälle vielä pala hunajamelonia ja koristeeksi sitruunamelissan lehti. Osassa noista kuvan napeista on vielä pippuria, merkiksi sinihomejuustovaarasta. :D

Nää oli oikein sopivia alkupaloiksi, ja miksei pieneen iltanaposteluunkin. Maut sopivat hyvin yhteen ja jäljelle jäi mukava pieni polttelu huuliin - ei kuitenkaan liian tulisena. Mä en noin yleensä lämpene meloneista muille kuin vesimelonille, enkä siitä mangosta niin perusta, joten yllätin itseni pitämällä näistä ihan todella paljon! Noi napithan on itsessään melko kovia, mutta olivat ehtineet tarjoiluun mennessä pehmentyä juuri sopivaksi, jottei kukaan katkonut hampaitaan.

torstai 8. huhtikuuta 2010

Pikatacot

Ipa dear,

tätä hätäpikaruokaa on syöty monta kertaa, kun tullaan kotiin hirveässä nälässä, ruokakaapit ovat hälyttävän tyhjät, luovuus on nollissa eikä huvita tehdä mitään. Tällaiset pikatacot syntyvät siinä ajassa, kun uuni kuumenee, ja yleensä niiden valmistus onnistuu silloinkin, kun nälkäkuolema värjyy jo kynnyksellä ja vain toinen perheenjäsen on toimintakykyinen (toinen seisoo epätoivon vallassa keskellä keittiötä eikä tiedä, mitä tehdä ;-)


Muuntelumahdollisuudet ovat rajattomat, mutta pääainekset ovat:

tacoveneitä
chilipapuja (ehdottomasti Casa Fiestan meksikolaisia papuja, ne ovat parhaita chilipapuja)
pakastemaissia
ananasta
juustonsyöjille juustoa

Laita ensin uuni kuumenemaan 225 asteeseen. Täytä veneet pavuilla, maissilla ja ananaspaloilla. Lisäksi joukkoon sopii paprika, Hälsans Kökin Vegetarisk Färs-soijarouhe ja kirsikkatomaatit. Pinnalle voi ripotella juustoraastetta ja chilimausteseosta. Paista uunin keskitasolla 5 minuuttia. Voit lisätä veneisiin paiston jälkeen vielä salaattia, ananassalsaa tai guacamolea. Kannattaa kokeilla muitakin kastikkeita - jos tacoissa on ananasta ja persikkaa, Rainbow makea curry -salaattikastike sopii joukkoon tosi hyvin!


Nämä pelastivat tänäänkin meidän hengen. :-) Kun pitää kaapissa aina tacoja ja papupurkkia varalla, muut ainekset voi soveltaa tilanteen mukaan. Koska en pidä juustosta, nämä maistuvat mielestäni ilman juustoa ihanilta, varsinkin tulisen hedelmäisinä ja eri kastikkeilla höystettyinä. Me syödään näitä pääruokana, mutta alkupaloiksikin ne varmaan käyvät.

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Hunajasipsien kaipuu

Dear Möme,

Me tehtiin äsken tollasia ihania täytettyjä paprikoita, joihin mä lykkäsin mm. hunajaa ja suolapähkinöitä. Makuyhdistelmä oli oikein oiva ja aloinkin heti kaivata hunajan makuisia sipsejä. Miksei kukaan ole ymmärtänyt tehdä sellaisia!? Hunajapaahdettuja suolapähkinöitä mä olen joskus ostanut ja ne on ihan taivaallisia, mutta ymmärrän niiden epäterveellisyyden, joten pidättäydyn ostamasta niitä kovin usein.

Yritin sitten hunajan- ja suolantuskissani googlata jonkinlaista reseptiä ja löysinkin kiintoisan linkin: linkki. Reseptin nimi oli lupaava, Honey Snack Mix Recipe, mutta tyrmistykseni oli suuri, kun reseptin sisältö oli lähinnä tämä: osta neljää erilaista hunajamuroa ja kaada ne samaan kippoon ja jaa sitten pienempiin kippoihin. Siis WTF!? Miksi edes vaivautua kirjoittamaan reseptiä, jos se on noin surkea?! Käsittämätöntä!

Vaimo puisteli päätään vieressä, kun pauhasin tästä reseptiasiasta ja ihmetteli kuinka voin ottaa useimmat asiat niin rauhallisesti (vaikka kun hän hajottaa tavaroita tai häseltää loputtomasti) ja sitten riehaantua lähes uskonnollista hurmosta muistuttavaan tilaan, kun kyse on ruoasta tai ruoanlaitosta. :D Kuulostaako tutulta vai olenko kiihkomielialoineni yksin?

Entä löytyykö ehdotuksia hunajasipsien aikaansaamiseksi? :)

tiistai 6. huhtikuuta 2010

iPasha, eli Lime-valkosuklaapasha

Hei Möme,

Mä olen kyllä erittäin ylpeä sun kohokasurheudestasi ja vielä ylpeämpi siitä, että kohokkaat onnistui! Mä olen jotenkin sulkenut kaikki kohokkaat osastoon "liian vaikea". Muistan pienenä selailleeni äidin kanssa keittokirjaa ja nähneeni siellä muhkean juustokohokkaan. Silmät ymmyrkäisinä pyysin äitiltä, että tehdään tuota ja äiti, ruoanlaiton superidolini, totesi sen olevan liian vaikeaa. Hyvästi siis kohokashaaveet... :/ Nyt mä kyllä lupaan siirtää ne listalle "ehkä sittenkin", sun ja suklaan houkuttelemina. :)

Kirjoitit, että hermot kiristyivät paistovaiheessa.. Mä olen koko pääsiäisen saanut S:lta noottia siitä, kuinka olen ärtynyt ja tiuskiva kaikkien projektieni (aina leivonnasta maalaamiseen) keskellä. Mä stressaan vähän uusia reseptejä ja tarkkoja työvaiheita ja se sitten purkautuu joskus tiuskintana tai siten, etten ehdi aina keskittyä vaimooni juuri silloin, kun hän sitä vaatii.. Eikä silloin aina ymmärrä miten hauskaa on jos vaimoni pudottaa sähkövatkaimen ja siitä lentää voi-sokerivaahtoa mun tukkaan asti... Mua ei naurattanut, toisin kuin vaimoani!

Me oltiin eilen mun vanhemmilla syömässä pääsiäisateriaa. Jaettiin tällä kertaa siten, että äiti paistoi lampaan, me tehtiin S:n kanssa jälkkäri, siskoista toinen toi salaatin ja toinen valkosipulikermaperunat ja mun ystävä kihlattuineen alkupalat. Meillä on ollut perinteisesti pääsiäispöydässä pashaa, joten kävin lainaamassa äidiltä muotit. Ainoa ongelma oli se, etten oikeastaan pidä pashasta, varsinkaan niistä hedelmäsattumista siellä. Päätin siis tehdä jotain parempaa. :)


Lime-valkosuklaapasha

500g (2prk) maitorahkaa
130g voita
2 keltuaista
1,5dl sokeria
3dl kuohukermaa
4tl vaniljasokeria
1 lime (toinen koristeluun)
110g valkosuklaata sulatettuna
110g valkosuklaata rouhittuna

Liota pashamuotteja tunnin verran, keitä harso, huuhtele se kylmässä vedessä ja purista kuivaksi, asettele muottiin.

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri keskenään, sulata valkosuklaa (..pyydä vaimoa sillä välin pudottamaan se sähkövatkain..) ja sekoita se voi-sokerivaahtoon. Pese lime hyvin ja raasta sen kuori. Purista limestä mehut. Sekoita keskenään kaikki paitsi kuohukerma, joka vatkataan vaahdoksi omassa astiassaan ja lisätään viimeisenä.


Lusikoi pasha-aines harsoon muotin sisään, kääntele harson reunat vielä päälle suojaksi ja yritä saada koko komeus pysymään pystyssä jääkaapissa. Laita muotin alle kippo, johon ylimääräinen neste valuu, sekä pashan päälle jokin paino (esim. hillopurnukka toimii hyvin). Anna muhista jääkaapissa yön yli. Irroita ennen tarjoilua muotti ja harso varovasti, koristele limelohkoilla tai viipaleilla, sekä valkosuklaapalasilla, mikäli et syönyt kaikkea.

Meidän raati totesi pashan erinomaisesti toteutetuksi päivitetyksi versioksi perinteisestä pashasta. Yleisvaikutelma oli raikas ja uusi, kuitenkin selvästi pashan makuinen. Pikkusisko, joka melkein itki harmista tuomiseni nähdessään, taisi lopulta santsata viisi kertaa... :D Hän myös kokeili ensimmäisenä puristaa koristeeksi aiotuista limeviipaleista mehut pasha-annoksensa päälle ja pitihän sitä itsekin kokeilla - erittäin hyvä keksintö! Tuore ja kirpeä limemehu toimi kivana vastapainona pashan makeudelle.


Koska pashan onnistumisesta ei ollut takeita, tein varuilta myös toisen jälkiruoan - Minttusuklaamokkapalat. Pohjan ohje on alunperin Ulla Svenskin kirjasta Lempileivonnaisia, mutta olen muokannut sitä vähän. Me ihastuttiin tähän toteutukseen hyvin suuresti, S sanoi, että sitä sopii tehdä tästä lähin joka viikonloppu. :D

Kohokasreseptiä lukiessani heräsi pari kysymystä maidon korvaamisesta: Miten toi soijamaito käyttäytyy verrattuna tavalliseen maitoon? Siis toimiiko se leivinjauheen kanssa kohottajana siinä missä normaalikin? Entä tarviiko sun korvata leivonnassa voi ja jos, niin miten teet sen? Voisin koittaa tehdä maidottoman version noista Minttusuklaamokkapaloista, luulen nimittäin, että sä pitäisit niistä. :)

Suklaakohokkaat

Heippa Ipa!

Tämän kirjeenvaihtomme innoittamana uskaltauduin kokeilemaan kohokasta, ja vaikka paistovaiheessa hermot kiristyivät, kestin paineet! Kohokkaista tuli oikeaoppisen näköisiä, täydellisen kuohkeita ja kevyitä. Maku oli taivaallinen: rapean kuoren alla lämmintä, täyteläistä suklaavaahtoa, jossa on aavistuksenomainen rommin vivahdus. Näitä on tehtävä toistekin!



Reseptejä hain netistä, ja löysin paljonkin erilaisia. Yksinkertaisimmissa oli vain sokeria, munia ja suklaata. Mielestäni oikeaoppisessa kohokasreseptissä on kuitenkin kaksi osaa: valkuaisvaahto ja crème pâtissière, joka on maidosta, tärkkelyksestä, munankeltuaisista ja mausteista keitetty seos. Niinpä päädyin mukailemaan kokki Gordon Ramseyn reseptiä. Gordonilta saisin tosin haukut, sillä en punninnut munia, vaan määrä on summittainen. Puolitin annoksen alkuperäisestä, tästä määrästä tuli noin neljä pientä kohokasta.

crème pâtissière:
noin 2 tl perunajauhoja (tai maissijauhoja)
1 dl (vanilja)soijamaitoa
100 g tummaa suklaata, 60–70 %
40 g munankeltuaisia (noin 2 kpl)
tilkka rommia

100 g munanvalkuaisia (noin 2,5 kpl, mutta laitoin vain 2)
vajaa desi sokeria
pari tippaa sitruunamehua

Voitele kohokasvuoat huolellisesti ja sokeroi ne reunoja myöten. Vatkaa käsin keltuaisia hieman vaahdoksi. Kiehauta kattilassa maito ja perunajauhot koko ajan sekoittaen, ota kattila levyltä ja sulata joukkoon pienitty suklaa. Vatkaa sekaan keltuaiset ja rommi. Siirrä seos kulhoon, äläkä välitä siitä, että se on tahmeaa tahdasta. Laita uuni kuumenemaan 180 asteeseen.

Vatkaa valkuaiset sähkövatkaimella kevyeksi vaahdoksi. Lisää sokeria vähän kerrallaan koko ajan vatkaten, jotta vaahdosta tulee kiiltävää ja kovaa. Lisää puolivälissä pari tippaa sitruunamehua, sanotaan, että happo tekee valkuaisvaahdosta kestävämpää.

Sekoita varovasti noin kolmannes valkuaisvaahdosta maito-suklaaseokseen. Kääntele sitten joukkoon loppu valkuaisvaahto. Jaa taikina varovasti kohokasvuokiin ja täytä ne aivan täyteen. Pyyhi lopuksi mahdolliset roiskeet pois ja vuokien reunat puhtaiksi. (Tähän asti voit tehdä kohokkaat etukäteen, siirtää ne jääkaappiin ja ottaa sitten lämpenemään noin 2 tuntia ennen paistamista. Itse paistoin osan vuoista heti ja loput siirsin jääkaappiin peräti seuraavaan päivään (halusin nähdä, mitä tapahtuisi). Seuraavana päivänä paistettaessa kohokkaat kohosivat todella hienosti, mutta laskivat huomattavan nopeasti uunista oton jälkeen. Rommi maistui hieman edellispäivää enemmän. Näitä ei siis voi tehdä edellisenä päivänä!)

Paista uunin keskitasolla 15–18 minuuttia. Älä hätäänny, vaikka ensimmäiseen 5–10 minuuttiin ei tapahtuisi yhtään mitään! Älä missään nimessä avaa uunin luukkua äläkä muutenkaan tömistele keittiössä. Reilun vartin päästä saat nostaa uunista upeasti kohonneet, tytisevät kohokkaat. Voit sirotella tomusokeria päälle, mutta kanna kohokkaat nopeasti pöytään – ne alkavat laskea noin viiden minuutin kuluttua. Kumppaniksi sopii hienosti esim. jäätelö, jota voi laittaa lusikallisen kohokkaan päällekin.

Vinkkejä: Jos haluaa saada erityiskuohkeita kohokkaita, valkuaisten ja keltuaisten suhteen pitäisi olla 3:2. Halusin kuitenkin käyttää kokonaisia munia, ja lopputulos oli aivan onnistunut näinkin. Usko meinasi mennä siinä vaiheessa, kun crème pâtissière muistutti liisteröityä koirankakkaa. :-) Tärkkelyksen määrää kannattaa ehkä vähentää. Luulen, että maidon olisi hyvä vain hieman paksuuntua: 1–2 teelusikallista riittänee. Käyttämäni vuoat ovat aika matalia – mitä korkeampi vuoka suhteessa leveyteen, sitä enemmän kohokas kohoaa. Olennaisinta on kuitenkin käyttää keraamisia, suorareunaisia aitoja kohokasvuokia, joiden pohja saisi vielä olla lasittamaton.

Lopuksi vielä varoituksen sana: vaikka nämä ovat herkullisia, ei kannata syödä kahta peräkkäin! Sen jälkeen ei ole enää hyvä olo :-)

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Salmiakkimarengit

Hei Möme,

Mahtavaa, että uskallat lähteä kokeilemaan mun kanssa tällaista uudenlaista kirjeenvaihtoa, vaikkei vielä oikein tunnetakaan. Tutustuahan tässä on tarkoituskin! :)

Kuten tiedät, me muutettiin perjantaina tänne Helsinkiin putkiremonttia pakoon. Tavarat on jo suunnilleen löytäneet paikkansa, mutta paras ja ainoa tapa saada uusi asunto tuntumaan kodilta on leipominen. :) Tilaa on puolet vähemmän kuin Espoon kodin keittiössä (muistat varmaan, että sekin on pieni!), mutta ruoanlaitto on todistetusti mahdollista.

Koska tutustuimme alun perin Pavlovan äärellä, ajattelin, että ainoa oikea tapa aloittaa tämä reseptikirjeenvaihto on jakaa eilisen lime-valkosuklaa-pashan oheistuotteena syntyneiden Salmiakkimarenkien ohje.

2 valkuaista
n.300g sokeria
turkinpippurirouhetta

Tällä ohjeella tulee noin pellillinen pieniä marenkeja. Huoneenlämpöiset valkuaiset vaahdotetaan ja sokeri lisätään vähitellen joukkoon, koko ajan vatkaten. Itsehän lykkäsin tomusokeria, koska se sattui ensimmäisenä käteen, enkä tietenkään vatkannut, joten hyvin alkanut vaahto laski kuin lehmän häntä. Melkein jo luovuin marenkihaaveista, kunnes keksin lisätä tavan sokeria. Ilmeisesti sen rouheampi rakenne sai kun saikin vaahdon vielä nousemaan! :)

Meidän pavlovaillallisesta jääneet turkinpippurit lojuivat pöydällä, joten murskasin niitä mukaan melko ex-tempore... Ripottelin siis turkkarimurua valmiiden marenkien päälle ja hyvin toimii! Uuni oli mulla jossain 130 asteen tienoolla ja marengit viihtyivät siellä tunnin verran. Vähän jäi pehmeiksi sisältä, mutta maku on tarkastettu erittäin hyväksi.

Lime-valkosuklaa-pasha itsessään on vielä jääkaapissa valumassa, saat reseptin ja kommentit myöhemmin, kun arvovaltainen raati (meidän äiti) on päässyt sitä maistamaan. :)